Tapihritsan tarina
Tapihritsan tarina
Tenzin Wangyal Rinpoche kertoo Tapihritsan tarinaa retriiteillä ja kirjassaan Wonders of the Natural Mind (Luonnollisen mielen ihmeellisyys). Ligmincha Europe Magazinen kesänumerossa 9, 2013 on kerrottu seuraava tarina Aline Fisherin sanoin.
http://issuu.com/bongaruda/docs/9_ligmincha_europe_magazine
Tunnemme Tapihritsan kuvan, joka on keskeinen bön -harjoituksissa, pyhäköissämme sekä thangkoissamme. Valkoinen hohtava Tapihritsan hahmo, valoa säteilevänä, sateenkaaren ympäröimänä meditaatioasennossa, visualisoidaan edustavan kaikkien Zhang Zhung Nyen Gyud perimyslinjan opettajien oivallusta. Zhang Zhung Nyen Gyud on yksi kolmesta bönin dzogchen linjoista.
Ngondro retriitillä Tenzin Wangyal Rinpoche yhdessä Khenpo Tenpa Yungdrungin kanssa kehotti meitä voimallisesti oppimaan mestareista ja heidän elämästään, jotta ymmärtäisimme heidän olevan todellisia ihmisiä aivan kuin me itse. Kuuntelin haltioituneena Rinpochen kertovan, miten Tapihritsa oppi nämä samat bön-opetukset ja -harjoitukset, joita itse teemme parhaillaan. Khen Rinpoche vakuutti meille, että kun saamme yhteyden opettajiin, löydämme innostuksen ja kehitämme omistautumista. Omistautumisen kautta sydämemme avautuu.
Tässä kerrotaan ”Tapihritsan tarina” kuten sen kertoi Yongdzin Tenzin Namdak Rinpoche vuoden 2000 kesäretriitillä (lainaus toimitetusta suullisen opetuksen kirjoituksesta, jonka on kääntänyt Geshe Tenzin Wangyal Rinpoche). Kun tunnemme Tapihritsan erittäin todellisen elämän yksityiskohdat, tulee ”Tapihritsan laulu” vieläkin innostavammaksi. Tapihritsan laulu on lahja, jonka on luonut ja laulanut Nangzher Lopo, Tapihritsan oppilas. Nauttikaa!
Tapihritsa oli tavallinen ihminen nomadiperheestä Zhang Zhungin maasta. Tapihritsan pääopettaja oli Dawa Gyaltsen. Tapihritsa harjoitti yhdeksän vuotta ennen kuin saavutti valaistumisen. Paikka jossa hän teki harjoitustaan on pyhä paikka Kailesh vuoren vierellä. Sitä kutsutaan nimellä Senge Tap. Yhdeksän vuoden harjoituksen jälkeen tuossa paikassa Tapihritsa saavutti sateenkaarikehon. Tapihritsa eli samanaikaisesti Zhang Zhung maan kuninkaan Ligminchan kanssa, joka oli tiibetin Kuningas tuolloin. Samaan aikaan eli myös Tritson Lopo, joka oli eräs toisista erittäin tunnetuista bön-joogeista.
Nangzher Lopo oli hyvin kuuluisa, paljon tietoa omaava ja paljon aikaansaanut opettaja tuohon aikaan Zhang Zhungissa. Myöhemmin hänestä tuli Tapihritsan pääoppilas. Vaikka Nangzher Lopo oli ollut aiemmin Tapihritsan opettaja, hänellä oli ongelma ylpeytensä kanssa ja hän ei ollut vielä saavuttanut lopullista oivallusta. Tämän vuoksi Tapihritsa otti nuoren pojan hahmon ja tuli kylään, jossa asui rikas Yungdrung Gyal, joka oli Nangzher Lopon taloudellinen tukija. Tapihritsa etsi nuoren pojan hahmossa työtä Yungdrung Gyalin suvusta ja palveli heitä useita vuosia. Nangzher Lopo meditoi vuorilla, joiden alueella Tapihritsa paimensi pensaikossa suvun eläimiä. Nämä paikat on löydettävissä länsi Tiibetistä. Nykyään, kun ihmiset menevät näihin paikkoihin, he kokevat paljon erilaisia kokemuksia ja näkevät visioita. Jotkut, jotka eivät tiedä paikan historiaa, luulevat näkevänsä kummituksia tai muita olentoja.
Tapihritsa kantoi paljon puuta kassissaan tehdäkseen tulen ruokaansa varten. Hän meni Nangzher Lopon luokse ilmaistaakseen kunnioituksensa. Nangzher Lopo epäröi, kun hän näki tämän nuoren pojan käytöksen. Tapa, jolla poika osoitti kunnioituksensa, vaikutti erityiseltä ja hyvin kypsältä tavalta, ja hän ihmetteli ”Kuka tämä tyyppi on?” Niinpä Nangzher Lopo sanoi pojalle, että vaikutti kuin hän tuntisi joitakin opetuksia ja tapoja. Mies kysyi pojalta ”Kuka on opettajasi ja mikä on harjoituksesi? Mitä kannat? Miksi osaat käyttäytyä tällä tavoin?” Nuori poika vastasi ”Opettajani on se, mitä näen. Näkemäni on opettajani. Harjoitukseni on ajatuksetonta, meditaationi on kaikki tuntevat olennot. Se, mitä kannan, on ajatukseni. Käyttäydyn näin, koska olen samsaran suvun palvelija.”
Nangzher Lopo yllättyi tästä nuoren pojan vastauksesta ja he ajautuivat väittelyyn. Nangzher Lopo sanoi ”Jos se, mitä näet, on opettajasi, se tarkoittaa luultavasti, että sinulla ei ole opettajaa. Jos harjoituksesi on ajatuksetonta, sinun ei tarvitse syödä. Jos meditoit kaikkia tuntevia olentoja, se tarkoittaa, että olet valaistunut. Jos kannat ajatuksiasi, sinulla ei ole haluja. Ja jos olet samsaran olentojen palvelija, et tunne kärsimystä!”
Nuori poika vastasi taas (ja tässä väittelyssä opetus oli jo alkanut). ”Jos et ymmärrä että näkemäsi on opettajasi, kuka opetti Samantabharaa?”, kysyi nuori poika. ”Meditoin kaikkia tuntevia olentoja, koska en erottele heitä hyviksi tai huonoiksi. Se tarkoittaa, että minulla ei ole ajattelua. Koska en ajattele, minulla ei ole haluja. Ymmärrän, että kaikki on harhaa. Autan kaikkia tuntevia olentoja, koska en tee erotusta kärsimisen ja kärsimättömyyden välillä.”
Väittely jatkui edelleen. ”Jos olet noin erinomainen” sanoi Nangzher Lopo, ”meidän tulee mennä kuninkaan luokse ja jatkaa väittelyä siellä. Jos voitat, sinusta tulee opettajani. Jos minä voitan, kuningas rankaisee sinua.” Tapihritsa nauroi röhönaurun ”Kaikki karma ja ehdollisuus, kaikki syiden ja seurausten etsintä on turhaa.” Tapihritsa kiusoitteli Nanghzer Lopoa sanomalla ”Kaikki meditoijat ovat ajatusten vankeja. He pitävät ajatuksia vankilassa ja ovat vanginvartijoita! Kaikki nämä intellektuellit, jotka väittelevät, eivät ymmärrä heittelevän verkkojaan pimeään. Kaikki nämä keskustelut ovat kuin vitsejä ja leikkejä, sanan aseita. Kaikki pyhät tantrat ovat vain mielen tuotoksia. Kaikki nämä oppineet henkilöt ovat merkityksettömiä - he vain tietävät, mutta eivät pysty kokemaan tietonsa kohdetta.” Hän jatkoi kiusotteluaan sanomalla ”Nämä suuret näkemykset ovat sanojen kuplia - kaikki nämä asiat ovat merkityksettämiä, eikä niissä ole järkeä. Todellista tilaa ei voida muuttaa. Todellista olemusta ei voida harjoittaa. Itsestään nousevaa viisautta ei voida peittää. Kun kerran oivallat, et voi uudelleen oivaltaa tai yrittää toistaa oivallustasi. Joten mikä oikein on vialla? Kuka valittaa?”
Tässä vaiheessa Nangzher Lopo alkoi olla jo hieman ärtynyt ja tajusi, että tämä ei ollut vain tavallinen poika, vaan erityinen henkilö. Hän järkyttyi, eikä melkein pystynyt puhumaan. Tuona järkytyksen ja yllätyksen hetkenä hän katsoi pientä poikaa, joka oli noussut istumaan ilmassa leijuen - samassa asennossa missä Tapihritsa vieläkin piirretään - ilmassa leijuen sateenkaarten ympäröimänä. Nangzher Lopo tuli hyvin surulliseksi ymmärtäen luoneensa elämässään kaiken huonon karman pitäen yllä väärää näkemystään. Hän teki kumarrukset ja tunnustuksen oivaltaen, että poika oli hänen opettanajansa ilmentymä. Seuraavaksi hän pyysi opetuksia. Samalla hetkellä eläinten omistaja Yungdrung Gyal tuli paikalle ja huomasi keskustelun. Hän sanoi ”Mitä olet tehnyt täällä koko tämän ajan? Missä eläimet ovat?”
Nangzher Lopo sanoi välittömästi, koska tunsi Yungdrung Gyalin erittäin hyvin, ”Mitä huonoa karmaa olemmekaan luoneet! Laitoit mestarin palvelijaksi ja sanoit hänelle kaikki nämä asiat!” Yungdrung Gyal järkyttyi. Nämä järkytykset ovat hyviä. Kun havahdut niistä, olet eri tilassa. Seuraavaksi nuori poika nousi ylös taivaalle ja sanoi ”Olen Tapihritsa ja saavuin takaisin erityisesti teitä varten.”
Tarina on siis tällainen. Seuraavaksi Tapihritsa alkoi opettaa Yungdrung Gyalia ja Nangzher Lopoa. Hän kertoi ”Kuunnelkaa tarkasti, älkääkä antako minkään häiritä.” Molemmat kuuntelivat hyvin tarkasti.
Ymmärrätkö itse nyt, kuka Tapihritsa on? Tämä ei ole pelkkä tarina, se on totta. Tämä kaikki tapahtui aikanaan. Se tapahtui 600- tai 700-luvulla. Tapihritsan opetuksista muodostui Dzogpa Chenpo, Suuri Täydellisyys.
Näiden opetusten seuraus on sateenkaarikeho. Tästä ei ole epäilystäkään. Jos sisälläsi on epäilystä, se on karmaasi. (Itse asiassa Tapihritsa pyysi oppilaitaan kuuntelemaan tarkasti, mutta samalla hän puhui kaikille olennoille. Loponin mukaan Tapihritsa puhuu näin myös sinulle.)
Tapihritsan laulu,
jonka Nangzher Lopo sävelsi ja lauloi opettajalleen Tapihritsalle.
|
Kuinka ihmeellistä! Sinä olet Küntu Zangpon sydänilmentymä. Kehosi on kuin valkoisena hohtava kristalli, kirkas vailla Olet alasti vailla koristeita edustaen sisintä olemusta, alkutilaa. Omaat kaksi viisautta, tyhjyyden ja taitavat keinot. Lempeällä myötätunnolla mielesi lepää kaikkien olentojen hyväksi. Ilmennät dzogcheniä, suurta täydellisyyttä, kaikkein korkeinta Osoitat luonnollisen tilan, kaiken perustan, joka on itsestään vapaa Kun olet täysin häivyttänyt olentojen mielistä pimeyden, Kokemukset ja oivallus ilmentyvät, ja samsara ja nirvana Tuossa valtavassa avarassa tilassa järjestyvät kolme ulottuvuutta, Syvällä ja suoralla omistautumisella rukoilen sinua Tapihritsa, Rauhoittukoot ulkoiset, sisäiset ja salaiset esteet. Vapautukoon itseen takertumisen virhe, joka on tietämättömyyttä. Kun itsetietoisuus tunnistetaan, tulkoon näkemys ja teot Ole hyvä ja anna minulle juuri tällä hetkellä suuri ymmärrys Sinua Tapihritsa, jalo olentojen suojelija, minä rukoilen: |
(Tekstin valikoinut Ton Bisscheroux.)
Lähde: http://issuu.com/bongaruda/docs/9_ligmincha_europe_magazine.
Suhteesta Tapihritsaan
Jos lähestyn Tapihritsaa rukoillen ”ole kiltti ja auta minua”, minä ja Tapihritsa olemme tällöin erillisiä. Erillisyys välillämme on tuolloin täydellinen, koska Tapihritsa on korkeampi voima, valaistunut olento, ja minä puolestani vaellan ja kärsin voimattomana samsarassa. Mitä haluan Tapihritsalta?
”Ensinnäkin haluan, että liiketoimeni sujuisivat hyvin”. Menen siis Tapihritsan luo liiketoiminnallisine ongelmineni – tähän tapaan monet tosiaankin Tapihritsaa rukoilevat: sen sijaan, että he pyytäisivät ”ole kiltti, ja auta minua tunnistamaan itseni”, he sanovat ”en ole erityisen kiinnostunut tunnistamaan mieleni luontoa, mutta autathan minua bisneksissäni”.
Jos asetan itseni tällaiseen heikkoon asemaan, jossa huonosti menevät liiketoimet tekevät minut surulliseksi ja hämmentyneeksi, etsin voimaa ja ohjausta – ja Tapihritsa on se, jonka pitäisi siis auttaa. Tällöin tulen jostain aivan muualta kuin Tapihritsa, eikö totta? Kun lähestyn Tapihritsaa näin, Tapihritsa on minulle ulkoinen jumaluus.
…
Näin siksi, että tässä tapauksessa Tapihritsa auttaa minua liiketoiminnassasi, ja mikäpä sitä ulkoisempaa voisikaan olla? Toki se voi tuntua tärkeältä, mutta se on ulkoinen asia. Jos suhteeni Tapihritsaan lähtee ulkoisista lähtökohdista, ei Tapihritsaa voi mitenkään sanoa sisäiseksi jumaluudeksi.
Kuvitellaanpa, ettei minulla enää olisikaan tarvetta lähestyä Tapihritsaa liiketoimintani tiimoilta, koska minulla on hyvä yrityskonsultti hoitamassa niitä asioita. Nyt haluankin lähestyä Tapihritsaa sisäisen etsinnän vuoksi: haluan tietää kuka on se, joka haluaa menestyä. Mitä menestyminen tai sen puute tarkoittaa? Mitä merkitsee se, että menettää tai saa kaiken?
Minulla ei ole vastauksia tähän – olen itsekin etsijä matkalla kohti itseni löytämistä. Sen vuoksi lähestynkin Tapihritsaa pyytäen ”auta minua tunnistamaan itseni” tai: ”Auta minua löytämään yhteys, avaamaan ovi itselleni. Voimmeko olla ystäviä – voitko olla opettajani ja neuvonantajani?”
Tällaiset kysymykset ovat enemmän sisäisiä kuin ulkoisia. Kun toimin näin, Tapihritsasta tulee minulle sisäinen jumaluus. ”Mitä on tämä viha minussa? Entä mustasukkaisuus? Mitä ovat nämä ristiriitaiset tunteet?”
Kun lähtökohtana on tällaisia kysymyksiä, ollaan polulla sekä olosuhteiden ymmärtämiseen että tuen, tiedon ja oppaan löytämiseen.
Lähde: Tenzin Wangyal Rinpoche: Guidance for Living and Dying - Bardo Teaching from the Bon Mother Tantra.
Arkielämän haasteiden kohtaaminen harjoituksessa
Tapaan usein meditaationharjoittajia, joiden harjoitus ei vaikuta heidän arkielämäänsä. Se on ongelma sekä harjoituksen että elämän kannalta. Harjoittaja voi hyötyä paljon siitä, että työskentelee arkipäivän elämän asioiden kanssa meditaatioharjoituksen kautta. Ilman tällaista harjoituksen ja arkielämän yhdistämistä harjoitus tuottaa ainoastaan osittaista hyötyä.
Harjoituksen ja arkielämän pitäminen erillään toisistaan näyttää olevan ongelma erityisesti länsimaissa. Ihmiset tulevat retriiteille ja opetuksiin ja heillä on siellä hyvä olla. Sen jälkeen he palaavat koteihinsa, mutta yhteyttä harjoituksen ja muun elämän välillä ei ole syntynyt. He saattavat jopa kokea erityisen raskaana arkeen palaamisen, koska harjoituksella ja muulla elämällä ei ole yhteyttä. Yksi syy tällaisen yhteyden puuttumiseen voi olla se, että ihmiset kieltävät täysin ongelmansa ollessaan opetuksessa tai retriiteillä. He ajattelevat, että silloin kun he ovat retriiteillä, heillä ei ole ongelmia. He saattavat ajatella että he vain nauttivat harjoituksen Ollita energiasta. Näin he saattavat sulkea täysin harjoituksen ulkopuolelle tavallisen elämän asiat. Niitä ei kuitenkaan voi täysin välttää. Retriitti antaa tukea asioiden sisäiselle tarkastelulle kirkkaammin kuin yleensä. Alkuun tällainen tarkastelu voi tuntua epämiellyttävältä. Saatetaan jopa tulla retriiteille sen takia, ettei tarvitsisi ajatella ongelmia. Se ei kuitenkaan ole viisas lähestymistapa. Juuri retriitin aikana voidaan saada paljon tukea ongelmien ratkaisemiseen. Se ei tarkoita sitä, että voidaan keskustella ongelmista muiden kanssa. Merkittävämpää on se, että voidaan tehdä sisäistä tutkiskelua ja työskennellä suoraan ongelmien kanssa harjoitusten avulla. Retriiteillä opitaan paljon harjoituksia, joiden avulla voidaan puhdistaa ja muuntaa ongelmia. Lisäksi retriitillä oleminen tuo siunausta ja tukea harjoituksille. Näin voidaan työskennellä ongelmien kanssa tehokkaammin kuin vain puhumalla niistä. Useimmat ihmiset ovat puhuneet jo tarpeeksi useimmista ongelmistaan. Monet ovat jopa saattaneet uupua niiden kuuntelemisesta.
Puhumisen sijasta retriiteillä voidaan siis tarkastella ongelmia hyvin läheltä ja tuntea ne sisäisesti. Ongelmat voidaan tuoda tietoisuuteen, ne voidaan kokea kehossa, hengityksessä ja mielessä. Kehon tasolla ongelmat voidaan kokea karkeina. Hengityksen kautta voidaan tuntea millainen energia tai prana ongelmiin liittyy. Tällä tasolla häiriytyneen pranan kanssa voidaan työskennellä esim. Tsa lungin, yhdeksän hengityksen ja tummon avulla. Näin voidaan vapauttaa ongelmiin liittyvä prana. Kun työskennellään tällä tavalla suoralla ja konkreettisella tavalla voidaan tuntea, että jotakin todella muuttuu.
Ihmiset ovat suhteessa ympäröivään maailmaan ja se muokkaa kokemusta itsestä. Samalla luodaan myös vääristynyttä kuvaa omasta itsestä. Harjoituksen avulla voidaan työskennellä vääristymien kanssa energiatasolla. Ongelmien kanssa voidaan olla kosketuksissa energiatasolla ilman, että tuomitaan niitä tai analysoidaan. Sen jälkeen käytetään harjoitusta apuna puhdistamaan energiatasoa. Kun tehdään näin, voidaan kokea enemmän kirkkautta ja avoimuutta. Juuri tämä avoimuuden ja kirkkauden kokeminen on yksilöllisesti valmistettu ainutlaatuinen lääke juuri sinun ongelmiisi. Kaikki puhdistavat pranan tasolla työskentelevät harjoitukset tähtäävät juuri tähän kokemukseen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus lopettaa harjoitusta tähän pisteeseen. Varsinainen meditaatioharjoitus alkaa vasta tästä.
Harjoituksen kautta voidaan saada aluksi ikään kuin kiinteältä tuntuneet ongelmat sulamaan. Tämän jälkeen on tärkeää tunnistaa syntynyt avoimuus ja kirkkaus mahdollisimman selkeästi. On tärkeää tulla tutuksi tämän kokemuksen kanssa. Tuomalla ongelmat harjoitukseen voidaan jatkuvasti tuottaa lisää kokemuksia avoimuudesta ja kirkkaudesta. Silloin myös arkimaailma koetaan retriitin jälkeen uudella tavalla. Näin voidaan myös välttää kokemus siitä, että kaikki elämässä on ennallaan retriitiltä palaamisen jälkeen.
Harjoituksessa voidaan siis yhdistää samanaikaisesti kaksi asiaa: ongelmien kanssa työskenteleminen ja dharman harjoittaminen. Tämä on paljon mielekkäämpää kuin se, että tullaan gompaan kärsivinä ja teeskennellään, että ongelmia ei olekaan. Kuitenkin gompaan tuleva ihminen on juuri se sama ihminen, joka kärsii samsarassa. Ongelmat eivät välttämättä vain ole aktiivisia retriitin aikana.
Ongelmien kanssa työskentelyn yhdistäminen dharman harjoittamiseen vaatii ponnisteluja ja tietoisuutta. Sen avulla voidaan kuitenkin saada aikaan hyviä tuloksia.
Lähde: Tenzin Wangyal Rinpoche, The Voice of Clear Light, Volume 9, Number 2 February 24, 2009.
