Harjoituksen aloitus- ja lopetustekstit

Lataa:

Ma-Gyud-äiti-tantra-harjoituksen-aloitus-ja-lopetustekstit.pdf

Sisainen-turvautuminen-Kolmen-oven-mantrat.pdf

Tiibetiläisessä perinteessä ajatellaan, että harjoitus vaikuttaa mieleen kaikkein suotuisimmin, kun sen taustalla on ajatus kaikkien olentojen hyödyttämisestä. Harjoituksen alussa ja lopussa lausuttavilla teksteillä pyritään kehittämään ja vahvistamaan tällaista asennetta. Aloitustekstejä eli Guru yogaa, turvautumista ja bodhicittaa tehdään myös erillisinä harjoituksina osana valmistelevia harjoituksia (ngöndrö). Bön-buddhalaisuudessa yleisimmin harjoituksen alussa lausuttavat tekstit ovat peräisin bönin Ma Gyud –äititantrasta. Sisällöltään ne ovat samanlaisia kuin muiden tiibetiläisten koulukuntien harjoituksen alussa ja lopussa lausuttavat tekstit.

Muutama vuosi sitten Tenzin Wangyal Rinpoche loi erityisesti länsimaisille harjoittajille lisäksi Sisäisen turvautumisen mantrat.

Voit ladata mantrat linkeistä tämän tekstin lopusta.

Guru yoga

Tiibetiläisessä perinteessä opettajan merkitystä pidetään tärkeänä. Opettaja edustaa valaistuneisuutta - ainakin symbolisella tasolla. Guru yogan avulla pyritään luomaan yhteyttä opetuslinjaan ja aiemmin eläneisiin opettajiin. Erityisesti sillä pyritään luomaan yhteyttä oman mielen valaistumispotentiaaliin. ”Suuren autuuden muodostama kruunuornamentti” kuvaa päälaella sijaitsevaa kruunuchakraa.

Turvautuminen

Perinteisesti buddhalaisuudessa turvaudutaan kolmeen jalokiveen eli buddhaan, dharmaan (opetukset) ja sanghaan (henkinen yhteisö; joko kaikki buddhalaisuuden harjoittajat tai kaikkina aikoina eläneet pyhimykset). Sitä nimitetään myös ”ulkoiseksi turvautumiseksi”. Tantrisessa buddhalaisuudessa turvaudutaan vastaavasti lamaan, yidamiin ja khandroon (sanskr. guru, deva ja dakini). Tästä käytetään puolestaan nimeä ”sisäinen turvautuminen”. ”Salaisessa turvautumisessa” turvaudutaan energiaan, kanaviin ja tigleen (tiib. tsa, lung ja tigle). Buddhaa on verrattu lääkäriin, dharmaa lääkkeeseen  ja sanghaa hoitajiin tai ystäviin, jotka pitävät meistä huolta. Tässä vertauksessa sairaus viittaa kaikkiin kärsimyksiin ja onnellisuuden puutteeseen, joita joudumme kokemaan. Perimmäisenä syynä näihin kärsimyksiin pidetään tietämättömyyttä mielen todellisesta luonnosta. Tenzin Wangyal Rinpochen mukaan kaikki turvautumiset: ulkoinen (kolme jalokiveä), sisäinen (tantrinen), ja salainen ovat symboleja siitä sisäisestä rauhan, avoimuuden ja ilon kokemuksesta, johon harjoitukset johtaa. Tämä on jokaisen oma puhdas ja valaistunut buddhamieli, josta voi sen löydettyään edes hetkellisesti jakaa toisille hyviä tekoja, sanoja ja ajatuksia lempeinä ja ystävällisinä toimina.

Bodhicitta

”Sangchok Tharthuk Gyal” on Ma Gyud –äititantran yidam, jonka nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna salaista täydellistymistä. ”Toiveet täyttävä jalokivi” on tiibetiläisessä perinteessä yleinen symboli, joka kuvaa valaistuneisuutta.

Boddhicitta tarkoittaa suoraan suomennettuna ”valaistumismieltä”. Absoluuttisessa mielessä se viittaa kokemukselliseen oivallukseen tyhjyydestä eli asioiden itsenäisen, sisäsyntyisen olemassaolon puuttumisesta. Käytännössä boddhicittalla tarkoitetaan yleensä kaikkiin olentoihin kohdistuvaa tasapuolista myötätuntoa ja halua auttaa toisia vapauttamaan oma mieli kärsimyksestä.

Harjoituksen omistaminen

Harjoituksen lopuksi harjoituksen tuottama hyöty omistetaan kaikkien olentojen hyvinvoinnille. Tiibetiläisessä perinteessä pyritään puhdistamaan ”kolme ovea” (keho, puhe ja mieli) siten, että ne hyödyttäisivät kaikkia olentoja, ja veisivät meitä kohti valaistuneisuutta. Halun maailma (kamaloka) koostuu helvettiolentojen, nälkäisten henkien, eläinten, ihmisten, puolijumalien ja jumalien maailmoista. Psykologisessa mielessä näiden maailmoiden ajatellaan kuvaavan erilaisia tajunnan  tiloja, joissa voimme viettää pitkiäkin aikoja. Jatkuvia, suuria kärsimyksiä kokevien ihmisten voidaan ajatella elävän helvettiolentojen maailmassa. Nälkäiset henget elävät sokeasti himojensa ja halujensa vallassa. Eläinten elämä taas on tietämättömyyden sävyttämää jatkuvaa kamppailua olemassaolosta. Ihmisten maailma on suotuisin mielentila Dharman harjoittamiseen. Puolijumalat ovat jatkuvasti kateellisia ja kilpailevat keskenään kuin päähenkilöt television saippuasarjoissa. Jumalat elävät helppoa, tyytyväistä elämää, joka ei kannusta itsen kehittämiseen. Hekään eivät kuitenkaan voi välttää kuolemaa vaikka elävät tuhansia vuosia.

Muodon maailma (rupaloka) ja ei-muodon maailma (arupaloka) kuvaavat korkeampia tajunnantiloja. Niitä voidaan saavuttaa esimerkiksi meditaation avulla. Tietämättömyys, viha ja takertuminen ovat keskeisimmät kärsimystä ja harjoituksen esteitä aiheuttavat mielenmyrkyt. Näistä syvin on tietämättömyys, joka väistyy pysyvästi vasta kun pysyvä yhteys mielen todelliseen luontoon on saavutettu.

”Kolme kayaa” suomennetaan usein kolmeksi valaistuneeksi buddha-kehoksi. Dharmakaya, totuus- tai tyhjyyskeho, kuvaa asioiden ja ilmiöiden syntymättömyyttä ja poissaoloa. Jos yritämme analysoida mieltämme ja löytää tunteiden ja asioiden alkupistettä, emme löydä mitään. Tämä poissaolo on dharmakaya.

Alkamisen ja lakkaamisen tuolla puolen oleminen on sambhogakaya, tietoisuus- tai valokeho, joka on syvää läsnäoloa ja tuon tyhjyyden tiedostamista ja siinä lepäämistä. 

Tyhjyydestä huolimatta tunteet, ajatukset, onni ja kärsimys ilmestyvät loputtomasti mieleemme kuin heijastuneet kuvat. Tämä ilmiöiden heijastuksen kaltaisuus on nirmanakaya, autuus- tai onnikeho. Nirmanakayaa kuvataan myös valaistuneen mielen ruumiillistumaksi maan päällä. Harjoitusten avulla voimme saavuttaa ja kokea nämä valaistuneen - takertumisesta sekä vastustamisesta vapaan - olemisen ja tuoda ne vakaaksi arkeemme omaksi ja toisten iloksi. Pohjimmiltaan kyse on lempeän, ystävällisen, hyväntahtoisen ja lämminsydämisen mielen löytämisestä ja kehittämisestä toisten hyödyksi.

Monissa yhteyksissä opetuksissa tyhjyydestä puhutaan kirkkautena ja tietoisuudesta valona. Tästä kirkkaan valon yhdistymisestä, kun tyhjyys koetaan avoimena ja tietoisesti, ja mieli vapautuu takertumisesta ja torjunnasta sekä tiedostaa itsensä leväten luonnollisessa mielessä (poistaen tietämättömyyden aidosta itsestä), syntyy ponnistetematta sydämen lämpöä, jonka voi kokea onnena joka välittyy muille lempeinä tekoina.

Muinaiset tiibetiläiset opetukset kertovat, kuinka voimme löytää sisältämme sen onnen ja turvan, jota lähes kaikki ihmiset etsivät ulkoisista asioista, rahasta, omaisuudesta, toisista ihmisistä, terveydestä. Nämä ulkoiset asiat ovat väliaikaisia ja pysymättömiä ja niihin takertuminen tuo lopulta vain lisää kärsimystä, kun niistä joutuu kaikki ennemmin tai myöhemmin luopumaan. Ne eivät voi tarjota pysyvää turvaa ja onnea. Kun oivaltaa oman kokemuksen tasolla sisäisen turvan ja onnen, sitä ei voi ottaa enää mikään pois ja siitä on valtavaa hyötyä sekä itsellesi että kaikille tunteville olennoille. Buddhaksi, heränneeksi, sanotaan ihmistä, joka on oivaltanut tämän omakohtaisessa kokemuksessa ja jonka mieli lepää vakaasti ja jatkuvasti tällaisessa olemisessa, jonka jokainen voi kokea ainakin hetkittäin harjoittamalla mieltään ja tunteitaan. 

Tämä on bönin ja buddhien yleisinhimillinen sanoma, ja nämä rukoukset tai mantrat auttavat meitä muistamaan ja oivaltamaan syvemmin sen tiiviissä muodossa. Käsittele niitä hyvin ja kunnioittaen kuin käsittelisit pyhää tekstiä.

Lataa:

Ma-Guyd-äiti-tantra-harjoituksen-aloitus-ja-lopetustekstit.pdf

Sisainen-turvautuminen-Kolmen-oven-mantrat.pdf